update

Eli nyt taas löytyi tämmönen pieni aukkohetki, kun ehdin taas parin viikon tauon jälkeen kirjotella jotain. Päivät nyt vierähtää aivan tajuttoman nopeaa vauhtia ja tuntuu siltä ettei millään pysy enää perässä. Nyt, kun tässä tosiaan on vaan 15 päivää jäljellä en osaa yhtään ajatella selkeästi. Enää se ei ole semmoista "ulkona on harmaata, jäisinkö vaan kotiin" vaan kokoajan löytyy kyllä jotain tekemistä vaikka se sitten oliskin matkiksen esille ottaminen, postissa käyminen tai espanjankokeeseen (hui!!) lukemista. Mulla kanssa nyt tänään eli torstaina vika espanjantunti joka on musta aivan tajuttoman outo ajatus. Koko vaihdon aikana oon käynyt kaks kertaa viikossa espanjantunneilla mun aluevalvojan (joka sattui olemaan kanssa siis opettaja) ja on tosi surullista ajatella että nyt ne sitten loppuu loppuu. Tästä se sitten vähän niin kuin alkaa. Taisi laittaa myös tänään aamulla meidän facebook-ryhmään, että nyt olisi myös sitten Corrientesista Bairesiin ostettu bussiliput. Boom, it's official.
Mutta nyt sitten ihan basic kuulumisia, mulla menee tosi hyvin vaikka oli tuossa parina viikkona pari vaikeeta asiaa mutta kunnialla selvin niistäkin ja nyt se surullinen fiilis on kokonaan kadonnut (onneksi). Suunnilleen 10 kuukautta oon ollut siis maailmalla ja mitäköhän nyt tässä voisi sanoa. Yleensä sitä kuulee, että vikat kuukaudet vaihdosta on niitä parhaimpia, mutta mä en itse voi oikeestaan valita mitään parasta aikakautta tästä vaihdosta kun on niin iso kasa niitä ihania  hetkiä josta tää kaikki on koostunut. Tunteet heittelee välillä lattiasta kattoon ja se vähän kuuluu asiaan. Koulussa mulla on nyt ollut paljon tapahtumia ja ohjelmaa ja kavereita ei millään viittisi jättää tänne. Kaikki kiva kyllä kuitenkin loppuu aikanaan ja mun aika palata tulee sitten se 20.6 halusin tai en. Nyt myös tuntuu ettei enää kirjottaminenkaan suju kun tämänkin postauksen kirjottamisen aikana voisin nyt viettää jonkun kaverin kanssa aikaa. ä varmaan kyllä nyt lähdenkin tästä ulos, anteeksi lyhyestä pikkusesta update kirjotuksesta kyllä mä vielä varmaan ainakin yhden kunnon kirjotuksen tänne laitan! (jos aika riittää) Saltasta ja Jujuysta en ole millään ehtinyt kirjottaa mitään, kun niiden kuvien lataamisessa menee niin kauan ja niitä on niin iso kasa...ehkä sitten myöhemmin siitäkin tulee jotain! Päätin kuitenkin pistää yhden kollaasin jossa olisi jotain kuvia näiltä vikoilta viikoilta ja sitten mun lempparikuvan Saltan ja Jujuyn reissulta, että saisi edes vähän esimakua reissun fiiliksistä ;)

A little party never killed nobody ;)

Heipä hei taas
Tässä nyt ehdin kirjottaa jonkun lyhyehkön tekstin ennen mun minireissua Saltaan jonne lähden siis torstaina vaihtarityttöjen kanssa, joten ajattelin jotain päivittää tännekin. Vika Quince-juhla tosiaan tuli ja meni ja oli ehdottomasti vuoden paras Quince! En kyllä siinä mielessä ole käynyt kauhean monessa (4 yhteensä) mutta oli tosiaan aivan huikea ilta täynnä ilonpitoa ja tanssimista. Mentiin sinne Sofien ja Kathin kanssa yhdessä eli siis vähän ennen sitä tavattiin Sofiella ja laittauduttiin yhdessä iltaa varten ja sitten vähän ennen kahtatoista mentiin paikan päälle. Yleensä ollaan menty paljon myöhemmin (pari viikkoa sitten mentiin yhden koulukamun pikkusiskon Quinceen paikan päälle vasta puoli 4...) mutta tuonne vikaan haluttiin mennä aikasin ja saada kaikki irti siitä illasta. Olin fiksu ja tällä kertaa raahasin myös ballerinat mukaan koska sitten parin tunnin tanssimisen jälkeen jalkoihin sattui niin paljon koroissa, että sitten sai kunnon lisäbuustin taas kun sai matalat kengät. Olin ainakin yksi niistä ihmisistä joka tanssi aivan viimeiseen kappaleeseen asti ja se on tosiaan kaikki ballerinojen ansiosta. Gracias!
Toinen syy miksi tämä vika oli paras Quince, oli se, että kaikki oli siellä. Ekassa juhlassa oltiin vaihtarityttöjen kanssa sitten kahdessa muussa koulukavereiden kanssa ja nyt tuossa vikassa oli sekä vaihtarikamut, että koulukamut ja myös kamuja muista kouluista joita en ollut nähnyt pitkään aikaan! Se oli todellakin koko Corrientesin nuorison Place to be sinä perjantaina. Siellä oli pitkä pöytä täynnä kaikkia herkkuja ja sitten tietysti pikku lava jossa synttärisankari ja sen kamut tanssi (ja kävin siellä itsekin pari kertaa tietty ;) ja mitäs muuta me sitten tehtiin...tanssittiin vaan ihan hulluna noin kuuteen asti. Oli myös hauska ajatella, että meidän ekasa Quincessä ei tunnettu mitään kappaleita niin oli vähän awkward tanssia ja nyt sitten tunnetaan lähes kaikki ja ollaan ihan yhtä fiiliksissä kuin muutkin (ja myös osataan niihin biiseihin kuuluvat tanssiliikkeet!) Synttärisankari oli myös meidän kaikkien tuttu joten oli kiva et sekin sitten tunnettiin (Tinen siskon juhla) ja sen isosisko on taas mun kaveri ja mun luokalla ja sen toinen sisko Milagros on taas Sofien luokalla ja ollaan kaikki käyty monta kertaa yhdessä ulkona ja tehty asioita yhdessä jne. Lyhyesti kiteytettynä 5/5 ilta ja seura ja taas ihana lisä tämän vaihdon ikimuistoisimpiin iltoihin-listaan. Harmittaa vaan nyt se, etten varmaan ikinä (tai ainakaan nyt piiiitkään aikaan) pääsee kokee samanlaista iltaa, koska se nyt tosiaan oli tämän vuoden vika Quince :(
Ehkä tuon tämän saman tradition Suomeenkin mitäs tuumaatte?
(Synttärisankarin kanssa on myös kuva, mutta en ole vielä saanut sitä vielä joten kyllä sekin ehkä sitten ilmestyy joskus tännekin!)

Alkuillasta, kun ei ollut vielä väkeä

Tyhjät paalit odottelevat istujiaan (onkohan tuo sana)

Tosiaan...krhmm en kuolaillut näiden perään yhtään illan aikana



Paras nelikkö jälleen koolla<3

Synttärisankarin kaksoissiskojen kanssa yhteiskuva! Niillä oli tietenkin upeat, teetetyt, pitkät iltapuvut.

Niitä näitä + Pääsiäinen

Siitä on nyt jo aikaa, kun viimeksi kirjotin jotain tänne! Aika ei vaan tunnu riittävän enää blogin päivittämiseen varsinkin, kun nyt tässä on tätä arkea rullanut jo reilu kuukausi ja menoa on koko ajan. Myös nyt, kun on nämä vikat kuukaudet käsillä on jotenkin paljon enemmän meininkiä ja niin onnellinen täällä, että blogi yksinkertaisesti vaan unohtuu. Mitäköhän oon nyt tässä viime aikoina tehnyt...kalastin doradon (kalan) Sofien kanssa (kuvia on mutten saanut niitä vielä tänne) ja kävin katsomassa Rio 2 serkun ja Guillen kanssa ja toisena iltana käytiin vaihtarityttöjen Sofien, Tinen ja Kathin kanssa katsomassa Ella (Her) elokuva joka oli tosi oudosti kokonaan tyhjä ja me oltiin ainoot katsojat koko leffateatterissa. (Lisäksi oli sateista ja kylmää ulkona ja perjantai-ilta...)
 Mulla menee yleisesti tosi hyvin, musta tuntuu, että mä nyt oikeesti pystyn olemaan itseni koulussa kavereiden kesken, kun puhe sujuu ja tuntee kaikki. En nyt siis sano etten olisi tuntenut olevani itseni vuoden ekaa puoliskoa, mutta tosiaan, kun oli vieras maa ja kieli niin kyllä siinä aina välillä tunsi itsensä aika eksyneeksi eikä aina jaksanut ottaa osaa kavereiden keskusteluihin. Vieraiden ihmisten kanssa olin välillä tosi ujo ja välillä tunsin itseni luokkani hoidokiksi, niin kuin välillä mua pitäisi vahtia ja katsoa pärjäänkö tunneilla ymmärtämisen kanssa. Myös ihmiset kohteli mua myös vähän varovaisemmin alussa, kun ne ei tiennyt ymmärtäisinkö ja pysyin tiiviisti parissa kamussa kiinni koko ajan.Se on tietenkin täysin ymmärtävää käytöstä, mutta oon iloinen, että nykyään, voi olla, että olen 10 poikakaverini kanssa ekalla välkällä ja sitten seuraavalla Guillen ja sen kavereiden ja sitten välillä ihan uusien kanssa juttelemassa eikä kieli ole enää esteenä! Enää en ole riippuvainen niistä mun ns. "tukihenkilöistä" ja se on mun mielestä niin vapauttavaa ja koulussa niin erilainen fiilis! Niin moni on pyytänyt, että jäisin pidemmäksi aikaa tai edes abimatkaan asti, mutta se menisikin jo ekan kouluviikon päälle Suomessa että se nyt jäi sitten vain haaveeksi...
("Mutta Anna sähän oot ollut melkein sitten 10 kk poissa koulusta, ei kukaan enää huomaisi jos olisit yhden viikon lisää poissa"-->kavereiden argumentti aina, kun selitän miksen voi jäädä).
Tosi moni on myös kysynyt, että haluanko palata jo Suomeen. Siihen on musta aina tosi hankala vastata, koska tottakai mä haluaisin jäädä Argentiinaan, mutta toisaalta kyllä se kotikin kuulostaa musta jo ihan kivalta. Täällä oon niin onnellinen ja rakastan tätä kaupunkia ja maata niin paljon, mutta kyllähän mä olen Suomessakin tosi onnellinen, vaikka siellä joutuukin joskus odottamaan bussia 2 tuntia ulkona räntäsateessa. Täällä on joskus niin kuuma ja kosteaa, ettei voi mennä edes ulos. Ei kahta näin erilaista voi verrata..
Harkitsin kyllä pitkään tuossa ehkä kuukausi sitten että voisin pidentää parilla viikolla tai ehkä kuukaudella mun vaihtoa, mutta se sitten kaatui siihen, kun sain tietää, että reilusti yli puolet mun kavereista lähtee kesäkuun lopussa sitten kuukaudeksi Englantiin koulureissuun. Kesäkuun lopussa mut voi siis taas bongata Suomesta!
Alhaalla on siis ekana koulupäivänä otettu kuva! Kuvasta löytyy: oikealla Alfon, minä Ines ja Mara.
Vaikka tosta päivästä onkin jo suht. monta viikkoa, muistan kuinka hauska se oli! Puhuttiin paljon abitapahtumista ja koululle tilattiin kymmeniä laatikollisia Factura-nimisiä makeita mini-croisantteja. Me sitten koulun vanhimpina laitettiin koulun keskelle isot pöydät ja jaettiin niitä kaikille oppilaille välkillä musiikin pauhuessa ja lopusssa me myös sitten tanssittiin pöydillä.

Sitten tulikin pari kuvaa eri päiviltä. Seuraavissa kuvissa ollaan just saatu meidän abi "chomba" eli siis toi paita joka me itse suunniteltiin viime vuonna ja sen kaveriksi myös sitten kylmempiä päiviä varten huppari. Paidan kanssa mulla oli paljon ongelmia, koska sain sen oikeastaan vasta viime viikolla, koska kaikilla on paidoissaan oma nimi tai lempinimi, ja mun paitaan ne oli laittanut väärän nimen niin se piti sitten korjata. Sain onneksi lainata yhdeltä kaverilta tota paitaa sillon ekana päivänä, kun kaikilla oli ne päällä, koska olisi ollut tylsää jos kaikilla muilla olisi ollut ja mulla ei. Me myös sitten koulun sääntöjen vastaisesti (hehe...rebels) vietettiin välkillä vähän fiestaa ja kaikki laittoi jotain hulluja hattuja, maskeja tai peruukkeja ja sprayatiin serpentiiniä ja paperisilppuja ja tanssittiin ja sytytettiin värillisiä savuraketteja. Muissa kouluissa se on ihan ok ja koulu hyväksyy tuon chomban saapumis "fiestan" koulussa, mutta Yapeyu ei ja saatiin sitten sen jälkeen mennä kaikki abit rehtorin puhutteluun (paitsi minä). Oltiin myös tehty päivää ennen meidän abilippuja (iso lippu n. 7m levee jossa oli koulun värit ja isolla PROMO 14) joka vietiin sitten kanssa koululle, mutta rehtori sitten takavarikoi sen.  Myös sitten koulunalun jälkeen alkoi kaikkialla Yliopisto ja myös mun veljellä, joten me sitten käytiin se saattamassa Buenos Airesiin. Oltiin pitkä viikonloppu Bairesissa, joka ei ole läheskään tarpeeksi aikaa nähdä niin iso ja hieno kaupunki, mutta sain onneksi nähdä jotain! Kuvia en valitettavasti ottanut kauheasti, vaikka olisin voinutkin ottaa, mutta siellä oli niin kiireinen aikataulu etten millään muistanut ottaa niitä kuvia sitten! Sen voin sanoa, että upea kaupunki se on jossa on vähän eurooppalaista tyyliä. Kävin myös La Platalla, joka on Buenos Airesin provinssissa oleva pienempi kaupunki johon rakastuin myös aivan täysin!

Buenos Aires=Baires

Pari viikkoa sitten Alfonilla "yötä" kun palattiin klo 7.30 bolichesta niille ja ihailtiin auringonnousua

Mun parhaat kaverit täällä (kuva: Alfonin synttärit)

 Oon myös tietenkin ollut ahkerasti myös mun lemppari vaihtaritytsyjen kanssa!

Da Paso family

Viime viikolla päästiin myös käyttämään huppareita, kun oli pari päivää tosi kylmä! (ja siis oikeesti tosi kylmä...)

Guillen tekemä hieno kampaus

Pääsiäinen kanssa nyt sitten tuli ja meni! Meillä oli täällä pitkä viikonloppu (ylläri) ja suurimman osan ajasta olin Paso de la Patrialla hostäidin hotellilla. Siellä oli tosi busy meininki, kun moni tuli viettämään pitkää viikonloppua kalastuksen merkeissä (kaksi bussillista Paraguay ja Urugauylaisia) ja myös joitain Brasseja. Tuli myös paljon mun perheen ystäviä jotka ovat melkein kuin perhettä ja me sitten syötiin lauantai-iltana kaikki yhdessä lammasta ja pääsin kertomaan vielä lisää (vielä LISÄÄ) tarinoita Suomesta ja Suomen pääsiäistraditioista. Mainitsin mm. virpomisen joista moni oli ihan ymmällään, mutta niiden harmiksi en sitten osannut kertoa siitä kauhean paljon, koska en itekkään ole ikinä päässyt virpomaan...synkkää.

Oli todella mukava viikonloppu hyvän ruuan ja seuran kanssa, vaikka ei mitään kauhean ihmeellisiä asioita tehtykään. Tämän viikonlopun voisi melkeinpä jopa kiteyttää sanoilla: mate, hyvä seura ja hyvä ruoka. Perjantai-iltana olin Guillen kaverin luona niiden quintalla (="kesämökki") jossa pelattiin porukalla pingistä ja juteltiin niitä, näitä. Lauantaina syötiin isolla porukalla perheen ja ystävien kanssa lammas ja sunnuntaina askarreltiin pääsiäisnamipusseja jotka vietiin sitten sunnuntai-illan pääsiäismessuun ja ne sitten jaettiin siellä kaikille lapsille.  Ei tässä varmaan muuta! Toivottavasti kaikilla oli mukava pitkä pääsiäisviikonloppu ja ihanaa keväänjatkoa vaan kaikille!

Besos



Huonosti näkyy, mutta taulussa lukee Te extraño
"ikävöin sinua" ja on omistettu kaikille rakkaille siellä Suomessa!

Scoring some karma-points, namipussit kirkon lapsille

Teehetki Vicky serkun kanssa

Pääsiäislounas

Brasilian reissu!

Asia on nyt siis niin, että tämä, kuten edellinenkin postaus on ollut työn alla melkein kaksi viikkoa kuvien latautumisvaikeuksien takia, joten sen takia kaikki ei ole ehkä ihan tuoreena muistissa, vaikka onkin tekstiä jonka kirjoitin heti aluksi ja sitten tekstiä jota nyt tässä olen tänään lisännyt.
Loma tuntuu jo suhteellisen kaukaiselta ajatukselta, mutta onneksi pääsee vielä viikonlopuiksi Pasolle altaalle ottamaan aurinkoa, jos haluaa nimittäin lämpimät säät jatkuu tässä vielä onneksi jonkun aikaa vielä.
Täällä ollaan nyt siis mun kavereiden kanssa abeja (wohoo!) joten meillä on tälle vuodelle kaikkea kivaa ohjelmaa kuulemma tiedossa johon toivottavasti pääsisin ainakin joihinkin mukaan. Mutta nyt reissusta siis!
Oltiin välillä ennen kesäloman alkua ajateltu lähteä jonnekin reissuun ja sitten pari päivää ennen kun lähdettiin autolla matkaan kohti tuota isoa ja jännittävää maata. Perhe ilmoitti, että lähdettäisiin ajamaan aamuyöllä aikasin, joten pitäisi yrittää saada unta, jos autossa sitten ei saisi. Noh, me kuitenkin juteltiin Guillen kanssa ja kello 2.30 meille ilmoitettiin et nyt autoon ja mars. Siitä alkoi sitten ehkä elämäni pisin autoreissu. Noin 16 tunnin ajelun jälkeen vanhemmat sitten kysyi meiltä nuorilta, että minne päin haluttaisiin mennä. En voinut uskoa, että vanhemmat ei ollut ajatellut yhtään edelle minne päin mentäisiin, nimittäin Suomessa en voisi ikinä kuvitella, että tehtäisiin mitään tollaista (toisaalta Suomesta ei ihan Brasiliaan asti pääse autolla...) Lautaro ja Guille alkoivat sitten ehdottelemaan paikkoja ja vastasin kaikkeen joo, koska ei mulla tietenkään ollut mistään paikoista minkäänlaista ideaa (halusin vaan pois autosta mahdollisimman nopeasti) Ajettiin Florionopoliksen ohi ja käytiin kolmessa eri vierekkäisissä kylässä (kaupungissa?...ehkä) tutkimassa hotelleja, hostelleja jne. Päädyttiin lopulta Bombinhaksen ja Bombasin tutkinnan jälkeen Mariscal nimiseen paikkaan. Rakastuin siihen ihan ensisilmäyksellä vaikka saavuttiinkin myöhään illalla eikä nähnyt mitään.

Hotellihuoneesta aamulla ulos



Ekana päivänä vielä  suht. valkoinen



Loman ideana oli siis vaan ottaa rennosti vikat päivät ennen koulun alkua ja nauttia olosta perheen kanssa yhdessä, koska viikon päästä Lautaro lähtee Buenos Airesiin opiskelemaan enkä tule loppuvaihdosta enää asumaan veljeni kanssa samassa talossa. Se on outoa ajatella, että veli joka on ollut 7 kk osa elämääni täällä lähtee pois enkä enää ikinä asuta saman katon alla. Jokaisena iltana satoi vettä, mutta ei onneksi rankasti ja melkein kaikkina päivinä päästiin myös rannalle. Sain luetuksi ensimmäisen espanjankielisen kirjani josta oon ylpeä ja sitten yhtenä päivänä sitten, kun sattui olemaan vähän huonompi sää, päätettiin ajaa takaisin Florionopolikseen ja käytiin tutkimaan siellä myös sitten shopping.
Koska Corrientes on joen varrella, oli outoa olla taas kuuden kuukauden jälkeen meressä! En edes huomannut kuinka paljon olin kaivannut sitä ja Brasiliassa oli niin hullun isot aallot oli ihan parasta! Aamulla aikasin aamiaisen aikaa jo näki miten surffaajat alkoi käymään lautojen kanssa aaltojen kimppuun.
Totuus nyt on siis se, että vaikka oli aivan ihanaa Brasiliassa, paluumatka ei sitten ollutkaan niin kiva. Olin vikan illan hotellissa sitten tosi kipeä ja 13 tuntia autossa Argentinan rajalle ei yhtään parantanut sitä. Asia joka tekee ehkä tästä vielä huvittavamman (nyt huvittava, silloin ei kovinkaan) oli se, että perhe päätti että nukuttais yö leirintäalueella Misionesissa yhden tuttavaperheen kanssa jotka oli mennyt sinne viettämään viikonloppua. Se taisi olla se pahin vaihtoehto muule siinä vaiheessa (ei ollut kauheen kivaa nukkua kuumassa teltassa ilman ilmastointia ja vielä niin sairaana) Se oli myös aika paljon pahentunut siitä edellisestä päivästä joten en sitten yhtään päässyt nauttimaan hienosta leirintäalueesta, joka oli kyllä tosi upea. Siellä oli upea ranta, mökkejä (jos ei halunnut nukkua teltassa) leirintäalue, ravintola, 2 isoa uima-allasta, rantabaareja, ohjelmaa kuten kalliokiipeilyä ja surffaamista ja retkiä kajakeissa täydenkuuniltoina ja muuta sellaista. Se olisi varmaan täydellinen paikka backpack retkeiliöille, koska siitä pääsee helposti sitten jatkamaan Iguazu-putouksille ja sitä kautta Brasiliaan jos haluaisi. Sitten mietittiin seuraavana päivänä, että jäätäiskö me toiseksi yöksi (minä rukoilin vaan et pääsisin lääkäriin mahdollismman nopeasti) vai suunnattaisko kotiin päin heti. Vanhemmat päätti sitten jäädä, mutta sitten puolenpäivän aikaan alkoi sataa kaatamalla, joten mietittiin, että eihän tässä mitään järkeä ole ja kaatosateessa purettiin teltat ja ajettiin suorinta reittiä 8 tuntia lisää Corrientesiin ja sieltä suoraan lääkäriin. Onneksi nyt hengissä ollaan ja olo paljon parempi ja tämän postauksenki saan ehkä vihdoinkin valmiiksi! Näin hyvällä mielellä on hyvä mennä tanssimaan vähän Brasileroa kavereiden kanssa.
Chau!


p.s En jaksanut lukea ja korjata joten hyvin mahdollista, että tekstissä on virheitä tekstissä oops