Loma tuntuu jo suhteellisen kaukaiselta ajatukselta, mutta onneksi pääsee vielä viikonlopuiksi Pasolle altaalle ottamaan aurinkoa, jos haluaa nimittäin lämpimät säät jatkuu tässä vielä onneksi jonkun aikaa vielä.
Täällä ollaan nyt siis mun kavereiden kanssa abeja (wohoo!) joten meillä on tälle vuodelle kaikkea kivaa ohjelmaa kuulemma tiedossa johon toivottavasti pääsisin ainakin joihinkin mukaan. Mutta nyt reissusta siis!
Oltiin välillä ennen kesäloman alkua ajateltu lähteä jonnekin reissuun ja sitten pari päivää ennen kun lähdettiin autolla matkaan kohti tuota isoa ja jännittävää maata. Perhe ilmoitti, että lähdettäisiin ajamaan aamuyöllä aikasin, joten pitäisi yrittää saada unta, jos autossa sitten ei saisi. Noh, me kuitenkin juteltiin Guillen kanssa ja kello 2.30 meille ilmoitettiin et nyt autoon ja mars. Siitä alkoi sitten ehkä elämäni pisin autoreissu. Noin 16 tunnin ajelun jälkeen vanhemmat sitten kysyi meiltä nuorilta, että minne päin haluttaisiin mennä. En voinut uskoa, että vanhemmat ei ollut ajatellut yhtään edelle minne päin mentäisiin, nimittäin Suomessa en voisi ikinä kuvitella, että tehtäisiin mitään tollaista (toisaalta Suomesta ei ihan Brasiliaan asti pääse autolla...) Lautaro ja Guille alkoivat sitten ehdottelemaan paikkoja ja vastasin kaikkeen joo, koska ei mulla tietenkään ollut mistään paikoista minkäänlaista ideaa (halusin vaan pois autosta mahdollisimman nopeasti) Ajettiin Florionopoliksen ohi ja käytiin kolmessa eri vierekkäisissä kylässä (kaupungissa?...ehkä) tutkimassa hotelleja, hostelleja jne. Päädyttiin lopulta Bombinhaksen ja Bombasin tutkinnan jälkeen Mariscal nimiseen paikkaan. Rakastuin siihen ihan ensisilmäyksellä vaikka saavuttiinkin myöhään illalla eikä nähnyt mitään.
 |
| Hotellihuoneesta aamulla ulos |
 |
| Ekana päivänä vielä suht. valkoinen |
 |
Loman ideana oli siis vaan ottaa rennosti vikat päivät ennen koulun alkua ja nauttia olosta perheen kanssa yhdessä, koska viikon päästä Lautaro lähtee Buenos Airesiin opiskelemaan enkä tule loppuvaihdosta enää asumaan veljeni kanssa samassa talossa. Se on outoa ajatella, että veli joka on ollut 7 kk osa elämääni täällä lähtee pois enkä enää ikinä asuta saman katon alla. Jokaisena iltana satoi vettä, mutta ei onneksi rankasti ja melkein kaikkina päivinä päästiin myös rannalle. Sain luetuksi ensimmäisen espanjankielisen kirjani josta oon ylpeä ja sitten yhtenä päivänä sitten, kun sattui olemaan vähän huonompi sää, päätettiin ajaa takaisin Florionopolikseen ja käytiin tutkimaan siellä myös sitten shopping.
Koska Corrientes on joen varrella, oli outoa olla taas kuuden kuukauden jälkeen meressä! En edes huomannut kuinka paljon olin kaivannut sitä ja Brasiliassa oli niin hullun isot aallot oli ihan parasta! Aamulla aikasin aamiaisen aikaa jo näki miten surffaajat alkoi käymään lautojen kanssa aaltojen kimppuun. Totuus nyt on siis se, että vaikka oli aivan ihanaa Brasiliassa, paluumatka ei sitten ollutkaan niin kiva. Olin vikan illan hotellissa sitten tosi kipeä ja 13 tuntia autossa Argentinan rajalle ei yhtään parantanut sitä. Asia joka tekee ehkä tästä vielä huvittavamman (nyt huvittava, silloin ei kovinkaan) oli se, että perhe päätti että nukuttais yö leirintäalueella Misionesissa yhden tuttavaperheen kanssa jotka oli mennyt sinne viettämään viikonloppua. Se taisi olla se pahin vaihtoehto muule siinä vaiheessa (ei ollut kauheen kivaa nukkua kuumassa teltassa ilman ilmastointia ja vielä niin sairaana) Se oli myös aika paljon pahentunut siitä edellisestä päivästä joten en sitten yhtään päässyt nauttimaan hienosta leirintäalueesta, joka oli kyllä tosi upea. Siellä oli upea ranta, mökkejä (jos ei halunnut nukkua teltassa) leirintäalue, ravintola, 2 isoa uima-allasta, rantabaareja, ohjelmaa kuten kalliokiipeilyä ja surffaamista ja retkiä kajakeissa täydenkuuniltoina ja muuta sellaista. Se olisi varmaan täydellinen paikka backpack retkeiliöille, koska siitä pääsee helposti sitten jatkamaan Iguazu-putouksille ja sitä kautta Brasiliaan jos haluaisi. Sitten mietittiin seuraavana päivänä, että jäätäiskö me toiseksi yöksi (minä rukoilin vaan et pääsisin lääkäriin mahdollismman nopeasti) vai suunnattaisko kotiin päin heti. Vanhemmat päätti sitten jäädä, mutta sitten puolenpäivän aikaan alkoi sataa kaatamalla, joten mietittiin, että eihän tässä mitään järkeä ole ja kaatosateessa purettiin teltat ja ajettiin suorinta reittiä 8 tuntia lisää Corrientesiin ja sieltä suoraan lääkäriin. Onneksi nyt hengissä ollaan ja olo paljon parempi ja tämän postauksenki saan ehkä vihdoinkin valmiiksi! Näin hyvällä mielellä on hyvä mennä tanssimaan vähän Brasileroa kavereiden kanssa. Chau! p.s En jaksanut lukea ja korjata joten hyvin mahdollista, että tekstissä on virheitä tekstissä oops |
