Argentiinan hyvät ja huonot puolet

Nyt kun oon yli puolessavälissä oleva maailmanmatkaaja, voisin ehkä kertoa vähän muillekin että mitkä on ne asiat tässä maassa jotka on mun mielestä ihan super ihania juttuja ja tapoja ja mille asioille en ole ainakaan tähän mennessä ihan vielä lämmennyt. Ennen vaihtoa en tiennyt kauheankaan paljon tästä jättimäisestä maasta, luin kirjoja ja blogeja paljon sitten ennen vaihtoa ja niiden kautta kuulin sitten matesta ja poskipusuista ja asadosta*, mutta en kauheasti osannut arvata minkälaista elämä on täällä. Nyt tällä hetkellä on outoa ajatella, miten en tiennyt tästä maasta enemmän (ehkä koska olen nyt täysin rakastunut koko maahan ja kulttuuriin...)

Nyt sitten niitä hyviä ja huonoja asioita listaamaan! (joihinkin asioihin liittyen tulee myös kollaasi) 

Asiat joista tykkään

+Tanssi

Kuten olen varmaan aikaisemminkin jo maininnut, täällä kaikki osaa tanssia ja kaikki uskaltaa myös tanssia. Kaikki on ihan pikku lapsista lähtien tanssinut perheiden sukujuhlissa ja muissakin tapahtumissa, joten vuosien kehittyessä se vain paranee ja pakko myöntää että alussa varsinkin vähän hävetti olla kavereiden vieressä tanssilattialla, kun oli vähän tietämätön ja eksynyt fiilis, mutta onneksi olen nyt jo monta kuukautta useamman kerran viikossa käynyt muiden vaihtarityttöjen kanssa Brasilero-tanssitunneilla joka on aivan tajuttoman hauskaa, mutta myös rankkaa ja kunnon treeniä. Tavoitteena olisi oppia sheikkaamaan niin kuin Shakira!

+Ruoka

Toiseen asiaan johon olen rakastunut Argentiinassa on sen ruokakulttuuriin. Muistan välillä alkuaikoina, kun aina koulupäivä ei sujunut ihan putkeen niin aina tuli parempi mieli heti lounasaikaan, koska aina syötiin jotain tosi hyvää, mutta joka oli silti arkiruokaa.  Kuulostaa vähän surulliselta vaihtarielämältä jos ruoka on ainoa lohtu, mutta joskus se on! Ehdottomia lemppareita täällä ovat empanadat, chipá, dulce de leche jäätelö, asado, surubí ja lomitot! Suunnilleen jokainen joka on käynyt Argentiinassa on suunnilleen vastannut jotenkin samalla lailla (ei kuitenkaan välttämättä sanonut, että chipá on ollut siinä listassa mukana koska sitä saa vain parista provinssista ja minun onneksi/epäonneksi sitä tehdään paljon täällä. epäonneksi, koska se ei ole ehkä maailman terveellisintä...) Myös chori ja choripan on mielettömän hyviä ja sen kanssa on niin namia syödä chimichurri-maustetta!

Argentiina on myös erittäin kuuluisa sen pihveistä ja lihasta ja sen voin kyllä myöntää, että ihan ansaitusti on saanut hyvien pihvien maineen! Koska mun hostperheessä on kalastushotelli, me syödään myös paljon kalaa ja äskeinen mainittu surubí on jokikala joka on kanssa suurta herkkua grillattuna! Milanesa on myös ihan hyvää (vähän samantyyppinen kuin wiener schnitzel), mutta se ei ole ihan mun top listassa, mutta sitä syödään myös paljon.  

Ruokakollaasi:

+Yöelämä
Mun mielestä on tosi hauskaa miten koko kaupunki muuttuu kokonaan iltaa/yötä kohden. Koko kaupunki herää henkiin ja vaikka välillä vähän väsyttääkin niin, kun näkee lapsiperheitä puistoissa vielä kahden aikaan liikkeellä niin vähän nolottaa alkaa niiden vieressä sitten haukottelee joten ryhdistäytyy ja yrittää unohtaa sen väsymyksen. Costaneralle, joka on siis joenvarrella oleva kävelytie on lenkkeilijöitä myöhäänkin (myös me ollaan Sofien kanssa oltu) koska illalla on viileintä juosta. Kauppijoita on Costaneran varrella myös jotka myy nilkkakoruja ja mate-kuppeja sun muuta ja kaikki parkkeeraa niiden pakettiautot (ei pakettiauto, mutta en muista sanaa suomeksi, mutta kaikilla on semmoiset "truck"-tyyppiset autot täällä) joissa sitten nuoret istuu juomassa jotain ja kaikki raahaa hullun isot stereot ja pistää musan täysille. Lauantai-aamuyöllä kun palasin kotiin ja mentiin hostisän kanssa autolla koko Costaneran ohi, avattiin auton ikkunat ja kuunneltiin vaan kun kymmenet musiikit sekoittui keskenään ja kaikki samassa rivissä autoissaan oli viettämässä iltaa ja Corrientesin sillan vaihtuvat valot vaan välkkyi taustalla. Kesäilta parhaimmillaan.



+Fiestat ja Quincet
Ehkä kuuluisivat tohon samaan kohtaan yöelämän kanssa, mutta kyllä ne pitää ihan erikseenkin mainita. Ei ehkä tarvitse sen kummemmin selitellä miksi, kaikkihan tykkää fiestoista, mutta Quinceistä olen erityisesti nyt tykästynyt ja koko ajan toivoisin, että jollain sitten olisi 15v-juhlat. Ei ole nyt toistaiseksi tiedossa kuin yhdet nyt lähitulevaisuudessa.


+Yksi maa, tuhannet eri maisemat
On niin upeaa ajatella, miten yhdestä maasta voi löytyä melkein kaikkea; jäätikköä, vuoria, sademetsää, aavikkoa ja tasannetta. Maailman eteläisin kaupunki on Argentiinan Ushuaiassa ja sitten toisaalta täällä on myös kaupunkeja joiden lämpötilat nousee yli 50 asteeseen. Tekisi niin mieli jonain päivänä nähdä kaikki mitä täällä on, mutta näin isoa maata on vaikea lähteä tuosta vain tutkimaan.



+Perheen läheisyys
Täällä ollaan ihan eri tasolla perheen kanssa yhteydessä kuin suomessa joka on musta ihanaa ja eksoottista! Täällä on täysin normaalia 20 vuotiaan miehen sanoa äidilleen puhelimessa monta kertaa rakastavansa häntä ja haleja ja pusuja annetaan jatkuvasti. Myös jatkuvasti ollaan tekemisissä serkkujen ja tätien ja isovanhempien kanssa ja todella haluaisin tuoda sitä Suomeenkin.Täällä kaikki on niin läheisiä ja lämminhenkisiä ja itsekin rakastan kaikkia mun perheenjäseniä täällä kuten myös niitä suomalaisia serkkuja ja isovanhempia joita on tietenkin kova ikävä myös. 
Kollaasissa kaikkia ihania perheenjäseniä:

+Kaverit


Asia josta oon todella kiitollinen on se, että olen näiden viiden kuukauden aikana saanut tosi mahtavia, ihania ja ymmärtäväisiä kavereita. On myös tosi ihanaa, että samaan kaupunkiin tuli kolme niin samanhenkistä vaihtarityttöä, joille voin sitten avautua kaikista vaihtariongelmista ja kielifrustraatiosta, koska ollaan kaikki neljä samassa veneessä. Ilman kavereitani tämä vaihto olisi todella paljon tylsempi!

+Mate ja Tereré
Matea pääsin maistamaan heti  Buenos Airesissa (kollasin keskellä oleva kuva) ja perheessä minulle tarjottiin ekojen 10 minuuttien sisällä, kun heidät tapasin. Oli kylmä ja aikaista bussiterminaalilla silloin ja muistan heti tunnistaneeni hostäitini kuvista ja sillä oli kädessä mate ja kainalossa termari. Ei voinut olla argentiinalaisempi vastaanotto. Autossa sitä heti tarjottiin minulle ja tietenkin join ja luettuani ohjeita maten juomisesta survival kirjastani, tiesin, että se pitää juoda mahdollisimman nopeasti ja täten olen myös polttanut kieleni lukuisia kertoja. Se on paras juoma, kun on sateista ja koleaa ja tere taas on kuumana rantapäivänä sun paraskaveri! Teressä käytetään samaa yerba kasvia, mutta kuuman veden sijaan siihen laitetaan kylmää mehua.

Ei tietenkään kaikki voi olla ihan täydellistä ja on tässä maassa myös asioita jotka välillä vähän ketuttaa. Tässä pari väliinputoajaa:


Kuumuus
Toisaalta se on tuolla top 5 listassa ja toisaalta ei. Rakastan lämpöä enkä todellakaan valita siitä että on ihana shortsikeli (ja musta tuntuu, että aika moni suomikaveri nyt löisi mua jos alkaisin valittaa koska siellä on kuitenkin nyt aika kovat pakkaset) Välillä se kuitenkin haittaa aika paljon elämää, kun ei voi mennä ulos, koska yksinkertaisesti paistuu auringossa. Aion nyt kuitenkin ottaa kaikki irti tästä kun kerran voin! (toisinsanoen: tan tan tan all day)


Siesta
Toisaalta rakastan siestaa ja toisaalta en. On toki ihanaa päästä ihan luvalla omaan huoneeseen rötköttämään pariksi tunniksi ja olla tekemättä mitään ilman, että sitä katsotaan pahalla (varsinkin koulupäivinä) mutta välillä tekisi mieli tehdä jotain enkä saa lähteä kotoota koska siestan aikaan on liian kuuma ja vaarallista liikkua.


Sitten lista asioista jotka voisi ehkä olla vähän eri lailla:


1.Argentiinan taloustilanne
Tämä on myös kuulemma ollut suomessa jonkin verran esillä, mutta tosiaan peson tilanne on aika kaoottinen tällä hetkellä ja samoin koko maa on aikamoisen sotkuun nyt itsensä hommannut. Sen huomaa ihan pienistäkin asioista, esim. siitä, että missään ei ole ikinä vaihtorahaa IKINÄ. Ei voi maksaa "isoilla" seteleillä, koska missään ei ole yhtään pientä rahaa tai ei ehkä ollenkaan vaihtorahaa. Myös aiemmin mainitut lakot haittaa ja postikin on tämän takia ihan sotkussa enkä saa vieläkään mitään kirjeitä oikein lähtemään (pahoittelut!) Kuten espanjanopettajani Cristina sanoi: "Tämä on täydellinen maa yhden vuoden vaihdolle, mutta täällä on helvetillistä asua". Tämän jälkeen hän ilmoitti, että meidän lähdön jälkeen kesällä, hänkin pakkaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa Belgiaan.  


2.Huutelevat miehet kaduilla
Niitä näkyy ja varsinkin jos omistaa edes hiukan blondit tai vaalean ruskeat (toisin sanoen täällä blondit) hiukset, saat kuulla koko ajan vislauksia, huuteluja ja kaikenmoisia kommentteja. Olen jo suht. tottunut tähän enkä anna sen häiritä, mutta alussa joo ja vieläkin varsinkin illalla, tulee epämukava olo. Buenos Airesin alkuleirillä meitä kuitenkin jo varoitettiin ja meille sanottiin ettei ikinä kannata vastata heille mitään (ja niin olen tehnytkin).


3. Köyhyys
Täällä sitä kuitenkin näkee paljon ja paljon enemmän, kuin ajattelin. Ihmisiä nukkuu kaduilla ja penkeillä ja varsinkin keskustan puistojen lähellä näkee paljon ihmisten omatehtyjä kartonki ja pelti majoja. Täällä on myös slummeja ja suuren köyhyyden ihmisten määrän takia myös paljon taskuvarkausta ja ryöstöjä. Ihan hyvä, että se järjestelmäkamera meni Ellenille, koska täällä sitä ei uskaltaisi käyttää.


4. Ruokien epäterveellisyys
Joo tiedän että mainitsin rakastavani ruokaa täällä, mutta pakko myöntää, että välillä (tosi usein) kaipaa sitä Suomen kevyempää ja terveellisempää ruokaa myös.


5. Myöhäiset aikataulut/ihmisten epäorganisaisuus
Täällä kaikki tapahtuu tosi myöhään ja kaikki ovat aina myöhässä. Se on mulle siinä mielessä täydellistä, ettei tarvitse stressata sitä, että olen aina myöhässä koska se on aika tosiasia että mä olen aina myöhässä. Se ei ole sitten kivaa jos mä olen myöhässä, mutta sitten kaveri on vielä muakin 30 min myöhempänä liikkeellä. Onhan sitä aina kiva odottaa keskustan kuumuudessa. Myös se, että kukaan ei ikinä tiedä mistään mitään, suunnitelmia ei ole eikä kukaan mieti asioiden edelle. Me halutaan vaihtarityttöjen kanssa tehdä viikon reissu brasiliaan, eikä bussitoimisto edes tiedä Helmikuun aikatauluja tai hinnoista mitään! Tosiasia on se, ettei mikään ikinä suju suunnitelmien mukaan.


6. Kaupungin likaisuus
En nyt yhtään halua vaikuttaa siltä, että valittaisin tällä listalla, mutta kyllä se nyt on pakko myöntää, että Suomen kaupungit on paljon siistimpiä. Se on fakta.


7. Epäturvallisuus
En sano, että tunnen itseni tosi epäturvalliseksi täällä, mutta kyllä täällä on oppinut olemaan paljon varovaisempi kuin Suomessa. Ehkä ihan hyvä sekin, kun on kokenut niitä läheltä liippasi-tilanteita ja on oppinut huolehtimaan itsestään ja tavaroistaan nyt enemmän, mutta kyllä olisin oppinut ilman niitäkin tilanteita.


Tuossa siis lista asioissa jotka ei ihan nappaa mun kohdalla. Ehkä lista pienenee näiden vikojen kuukausien aikana tai sitten suurenee, sen näkee sitten. Kyllä tohon positiiviseen listaan olisin saanut vielä paljon enemmänkin juttuja, mutta en halunnut tehdä tästä liian pitkää, joten siinä on ne ekat jotka tuli mulle mieleen.


Ainiin piti tänne vielä kirjoittaa, luin vanhaa postausta, jossa valitin ovien lukottomuudesta ja voin nyt vihdoinkin sanoa, että olen tottunut elämään ilman lukkoja! Hallelujah ei tässä nyt muuta

Vaihdon puoliväli-fiiliksiä

Nyt voin sitten sanoa että yli puolessa välissä ollaan! Voisin taas vaihteeksi hokea ja ihmetellä, miten aika on taas mennyt niin nopeasti, mutta oon tainnut melkein jokaisessa postauksessa jaaritella siitä. On paljon tärkeämpiäkin asioita mistä voisin kirjoitella! Mietin tässä tänään aamulla, että mitä nyt olen tämän ekan puolikkaan ajan vaihdosta tehnyt. Aloin sitten aamulla (tai no...puoli 2 iltapäivällä koska taas kotiuiduttiin kavereiden kanssa vasta aikasin aamulla festivaalista) ja tajusin että olen ehtinyt kokemaan tosi paljon kaikkea! Iguazussa ja Paraguayssa on käyty ja Mendozaan ja Cordobaan on tehty reissu, festareissa ja feistoissa ollaan oltu ja kavereiden kanssa salilla ja myös krhm syöty ja juteltu. Tietty on myös mahtunut joitakin huonompia päiviä ja kyyneleitä (verta ei niinkään, mutta hikeä joo) ja päiviä, kun on vaan tehnyt mieli tatuoida kaiken maailman suomalaiset kirosanat otsaan ihan vaan sen takia, että ärsytti niin paljon (eikä kukaan täällä muutenkaan ymmärtäisi).  Ihmiset sanoo, että jokaisen vaihto on ainutlaatuinen ja erilainen, eikä kannata verrata sitä muiden kokemuksiin. Välillä oon harmitellut että höh miksi Rotaryt on tehnyt tota ja me ei, mutta silloinkin täytyy muistaa, että mä oon tehnyt asioista joita muut esim. Rotaryt ei ole tehnyt! Se on joko win-win situation tai sitten lose-lose, riippuu miten asiaa katsoo. Tiedän ,että nyt kirjoitan  juttuja jotka on jo ennestään aika itsestäänselvyyksiä, mutta jotka musta välillä vaan liian helposti unohtuu osalta.
Mä en ikinä vaihtaisi edes mun vaihdon huonointa päivää jonkun toisen parhaimpaan, koska mun ikävätkin kokemukset on tehnyt musta sen ihmisen joka nyt oon. Ja jos rehellisiä ollaan, mulla on sujunut vaihto todella paljon helpommin kuin muilla, nimittäin oon ainoa YFU-vaihtareista täällä Corrientesissa joka ei ole vaihtanut perhettä, tai palannut kotiin tai vaihtanut provinssia. Välillä tuntuu kuin oltaisiin jossain Harpers Island jaksossa, koska one by one meitä karsiutuu pois (tai siltä välillä tuntuu...)
Nämä 5 kk on myös avartanut mun käsitystä maailmasta ihan huimasti ja oon oppinut ottamaan pieniäkin asioita ja hetkiä huomioon. Viime vuonna mykissä oli pari vaihtaria ja nyt jälkeenpäin harmittaa tosi paljon etten jutellut heille enemmän, koska pienimmätkin asiat voi muuttaa päivän mielentilaa ihan kokonaan (ja voisin uskoa, ettei Suomessa ole maailman helpointa olla vaihdossa...). Joskus mulla on ollut tosi huono päivä ja joku tuntematon oli sanonut jotain kivaa ja olin hymyillyt koko loppupäivän, vaikka olisin muuten ollut aika surullinen. Se on aika tosiasia, että voit saada jonkun ihmisen iloiseksi ihan pienimmälläkin asialla.

Mä en voi edes pistää sanoihin kuinka kiitollinen oon kaikille jotka on ollut osana mun vaihdon puolikasta, myös niille suomalaisille jotka on ollut siellä toisessa päässä ja muistanut ja piristänyt huonoinakin päivänä. On myös hauskaa ajatella, että oon "inspiroinut" ihmisiä täällä ajattelemaan myös vaihtoon lähtöä kuten mun omaa siskoa Guillea joka on nyt pari viikkoa ihan tosissaan miettinyt Suomeen vaihtoon lähtöä. Nauretaan välillä kavereiden kanssa, kun muistellaan kuinka kujalla olin ekojen kuukausien aikana ja nyt puhun (yhä pikku virheillä) melkein kuin correntinalainen. Pidin ekojen kuukausien ajan aina mini sanakirjaa mukana ja kalenteria, jonka taakse kirjoitin sanoja joita en tiennyt, ensin espanjaksi sitten suomen käännös. Selasin sitä pari päivää sitten ja nauroin itseni melkein kyyneliin kun luin jotain jotka on nyt mulle maailman itsestään selvimpiä sanoja. Tosiaan se oli kyllä hyvä tapa oppia! (käytiin Guillen kanssa aina välillä keskustassa ja osoitin jokaista esinettä ja kysyin miten tuo sanotaan sitten kirjotin ylös. sanoja kuten: penkki, palmu, katuvalo jne.)

Eilen sitten festivaalissa tutustuin taas jälleen uusiin ihmisiin jotka oli ihan ymmällään mun espanjan taidoista ja se on tosiaan ehkä maailman PARAS tunne, sen jälkeen kun muistaa, että välillä on tuntenut ettei kuulu joukkoon ollenkaan. Pitää vaan pitää pää pystyssä ja muistaa, että kaikesta voi selvitä ja että elämään kuuluu kanssa niitä ikäviä asioita.
Tästä tuli aika...deep postaus ja kuulostan vähän siltä että olisin tullut uskoon tai jotain, mutta tämmöinen fiilis nyt kuitenkin on! No hate.

 

Kollaasissa olevat kuvat otettu tässä Joulu-Tammikuun aikana

Festival de Chamamé

Alkuillasta, kun ei ollut vielä paljon ihmisiä

Eilen käytiin perheen kanssa Festival de Chamaméssa joka on Corrientesin suurin ja suosituin tapahtuma. Tänä vuonna se kestää vähän yli viikon ja eka ilta oli pari päivää sitten. Me mentiin eilen perheen ja perhtuttujen ja serkkujen kanssa. Melkein kaikilla oli tommoset isot kyltit joita jaettiin illan aikana ja niihin sai kirjoittaa mitä ikinä halusi. Kylttien idana kai kuitenkin on se, että kirjoittaa mistä tulee, koska nämä festarit kuulemma kerää ihmisiä kaikkialta ympäri Argentinaa ja Paraguaysta ja Brasiliasta. Illan aikana kiersi myös kamerat ja ihmiset näki isoista screeneistä mistä kukin oli tullut. Myös yhdessä vaiheessa tuli mies lavalle ja pyysi että ihmiset näyttää niiden kyltit ja alkoi listaamaan mistä ihmisiä oli tullut. Kyllä sieltä kuului Goyaa ja Saltaa ja Paraguayta ja Kiinakin! Mulla oli tietenkin oma Finlandia-kyltti (ekassa kuvassa näkyy mutta illan aikana vaihdoin isompaan, koska teksti ei näkynyt) ja oli kyllä tosi tosi hyvä meininki ihmisillä! Yleisön joukossa käveli myös festivaalin kuningattaret jotka valittiin ensimmäisenä iltana ja todella moni oli myös pukeutunut gauchoiksi. Oli kyllä tosi hieno ilta ja oon tosi ilonen että pääsen kokemaan tämmöisiä asioita, koska Chamamé esim. on tosi tärkeä ja iso asia mun kaupungissa, joten tunsin itseni tosi Correntinaksi, kun pääsin osallistumaan. Nyt ei tullut sitten kauheasti tekstiä, mutta kuvia kyllä! (vaikeuksien kautta) Mun pitää nyt kyllä lähteä tästä opiskelemaan espanjaa, koska meillä on vaihtarityttöjen kanssa koe huomenna ja sitten myöhemmin tänään saksalaisen Ellenin läksiäset, koska hän palaa keskiviikkona takaisin Saksaan kotiin. Nos vemos!



Joulu...kesälomalla?

Hyvää uutta vuotta! 2014...kyllä ne vuodet vaan vierähtää ohi. Outoa ajatella, että jotkut kaverit on jo täysikäisiä ja aikuisia ja apua äskenhän oltiin vielä ihan pikkusia! Anyway, ehkä en mieti tota, koska äskenhän vasta täytin 17 ja nyt mulla on vielä hyvin aikaa nauttii siitä.
Nyt tuleekin sitten vähän huonompi postaus kuvien osalta, koska Jouluna ja uutena vuotena en räpsinyt kauheasti kuvia, kännykällä suurimman osan, koska mun pokkari ei räpsi kauheen tarkasti illalla, kun on pimeää ja joku otti molempina iltoina koko ajan kuvia järkkärillä ja ajattelin, että saisin niistä jotain, mutta en ole ainakaan vielä tähän asti kuullut niistä mitään vaikka pyysinkin, että kameran omistaja lähettäisi niitä. Koska Joulusta on jo melkein kaksi viikkoa ja kohta uudesta vuodestakin (okei ei ehkä ihan vielä) niin aattelin nyt kuitenkin kirjoittaa tän postauksen vaikka ei olisikaan kauheasti kuvia. Tulee myös kuvia jotka ei mitenkään liity Jouluun tai uuteen vuoteen, mutta jotka laitan tänne anyway, koska ne on otettu samoihin aikoihin.
Jouluaatto aluksi sujui ihan niin kuin mikä tahansa päivä, eli syötiin lounasta kotona, eikä mitään spesiaali ruokaa tai mitään, ihan normaalia ja sitten mentiinkin Pasolle niin kuin useimmiten. Taas vaihteeksi aurinko porotti ja oli kuuma ja vietettiin suurimmaksi osaksi päivästä altaalla ottaen aurinkoa ja juomalla tereä ja ehkä jos jotain pitäisi keksiä jotain mikä poikkesi normaalista päivästä Pasolla, oli se että kaikki sukulaiset tuli ja oltiin sitten kaikki altaalla. Mä tuun tosi tosi hyvin toimeen mun kaikkien sukulaisten kanssa, etenkin serkkujen. Mulla on siis 5 serkkua, 2 tyttöä (6v- Rosario ja 9v Victoria ) ja 3 poikaserkkua 15v- Ivo, ja hmm....minkäköhän ikäisiä ne kaksi muuta on.
Illalla sitten hotelli oli kiinni vieraille ja pitkä pöytä oli katettu ulos jossa syötiin koko perhe. Täällä ei ymmärtääkseni ole kauheasti perinteisiä jouluruokia, Pan dulce on kyllä yksi joka on enemmänkin jälkiruokatapainen nimensä mukainen makea leipä juttu, joka vähän muistutti jotain kuivakakkua (tai ei ihan mutta en osaa oikein kuvailla) Itse sitten perheelle jakelin vähän vihreitä kuulia joita sain suomesta ja kyllä suurin osa tykkäsi! Vähän ennen Kkskiyötä sitten tuli "joulupukki" lahjojen kanssa, mutta toisin kuin Suomessa, joulupukki vaan juoksi nopeasti meidän luokse, jätti lahjat ja juoksi takaisin mistä tulikin huutaen ho-ho (tietenkin). Mun nuorimmat serkut Rosario ja Vicky vielä uskoo Joulupukkiin niin sitten kaikki oli aivan innoissaan, kun se ilmesty ja Rosario lähti juoksemaan JP:n perään huutaen että "odota pukki näytä mulle missä sun porot on!" Sitten sen jälkeen se pyysi että kun palaan Suomeen, että kysyn pukilta miksei se jäänyt pidemmäksi aikaa. Sen jälkeen sitten lahjat tietty avattiin ja kahdeltatoista avattiin skumppapullo ja skoolattiin ja poskipusuteltiin kaikkia ja toivoteltiin hyvää joulua, koska 25. päivä on vähän isompi juttu täällä kuin 24. Oli myös ilotulituksia ja mekin myös ammuttiin raketteja ja sytytettiin pari lyhtyä (jotka syttyi sitten ilmassa palamaan ja tippui jokeen-joka kerta)
Ei ollut mikään maailman villein joulu niin kuin varmasti monella muulla argi vaihtarilla, koska on tapana mennä ulos kavereiden kanssa jouluna, mutta ei se mua kauheesti haitannut koska joulu on edelleen mun mielessa perhejuttu ja mulla on niin huippu perhe et ei haitannut viettää heidän kanssa aikaa. Kirjottaisin nyt vähän muustakin esim. UVsta ja muista kesäpäivistä joista oikeasti olisi jotain kuvia, mutta kone ei nyt anna mun valitettavasti lataa mitään...enkä tiedä miksi. Toivon että saisin jotain seuraavaa postausta varten, mutta tämä menee kohta liian myöhäiseksi joten päätin nyt edes julkaista tämän. Nothing fancy mutta kelvatkoon!

 

 

Vicky, Guille ja Isidro :)

 

Ivo joka varasti mun kengän

 

Serkukset!

 

Oli miesten homma sytyttää lyhdyt ja raketit ja naiset joi shamppanjaa ja seurasi vierestä

 

Eri ilta, mutta tästä taas näkee kuinka hyvälaatuisia kuvia sain pimeessä mun pokkarilla! (toisin sanoen ei kauheen hyviä)

Jälkkäriä