Vaihdon puoliväli-fiiliksiä

Nyt voin sitten sanoa että yli puolessa välissä ollaan! Voisin taas vaihteeksi hokea ja ihmetellä, miten aika on taas mennyt niin nopeasti, mutta oon tainnut melkein jokaisessa postauksessa jaaritella siitä. On paljon tärkeämpiäkin asioita mistä voisin kirjoitella! Mietin tässä tänään aamulla, että mitä nyt olen tämän ekan puolikkaan ajan vaihdosta tehnyt. Aloin sitten aamulla (tai no...puoli 2 iltapäivällä koska taas kotiuiduttiin kavereiden kanssa vasta aikasin aamulla festivaalista) ja tajusin että olen ehtinyt kokemaan tosi paljon kaikkea! Iguazussa ja Paraguayssa on käyty ja Mendozaan ja Cordobaan on tehty reissu, festareissa ja feistoissa ollaan oltu ja kavereiden kanssa salilla ja myös krhm syöty ja juteltu. Tietty on myös mahtunut joitakin huonompia päiviä ja kyyneleitä (verta ei niinkään, mutta hikeä joo) ja päiviä, kun on vaan tehnyt mieli tatuoida kaiken maailman suomalaiset kirosanat otsaan ihan vaan sen takia, että ärsytti niin paljon (eikä kukaan täällä muutenkaan ymmärtäisi).  Ihmiset sanoo, että jokaisen vaihto on ainutlaatuinen ja erilainen, eikä kannata verrata sitä muiden kokemuksiin. Välillä oon harmitellut että höh miksi Rotaryt on tehnyt tota ja me ei, mutta silloinkin täytyy muistaa, että mä oon tehnyt asioista joita muut esim. Rotaryt ei ole tehnyt! Se on joko win-win situation tai sitten lose-lose, riippuu miten asiaa katsoo. Tiedän ,että nyt kirjoitan  juttuja jotka on jo ennestään aika itsestäänselvyyksiä, mutta jotka musta välillä vaan liian helposti unohtuu osalta.
Mä en ikinä vaihtaisi edes mun vaihdon huonointa päivää jonkun toisen parhaimpaan, koska mun ikävätkin kokemukset on tehnyt musta sen ihmisen joka nyt oon. Ja jos rehellisiä ollaan, mulla on sujunut vaihto todella paljon helpommin kuin muilla, nimittäin oon ainoa YFU-vaihtareista täällä Corrientesissa joka ei ole vaihtanut perhettä, tai palannut kotiin tai vaihtanut provinssia. Välillä tuntuu kuin oltaisiin jossain Harpers Island jaksossa, koska one by one meitä karsiutuu pois (tai siltä välillä tuntuu...)
Nämä 5 kk on myös avartanut mun käsitystä maailmasta ihan huimasti ja oon oppinut ottamaan pieniäkin asioita ja hetkiä huomioon. Viime vuonna mykissä oli pari vaihtaria ja nyt jälkeenpäin harmittaa tosi paljon etten jutellut heille enemmän, koska pienimmätkin asiat voi muuttaa päivän mielentilaa ihan kokonaan (ja voisin uskoa, ettei Suomessa ole maailman helpointa olla vaihdossa...). Joskus mulla on ollut tosi huono päivä ja joku tuntematon oli sanonut jotain kivaa ja olin hymyillyt koko loppupäivän, vaikka olisin muuten ollut aika surullinen. Se on aika tosiasia, että voit saada jonkun ihmisen iloiseksi ihan pienimmälläkin asialla.

Mä en voi edes pistää sanoihin kuinka kiitollinen oon kaikille jotka on ollut osana mun vaihdon puolikasta, myös niille suomalaisille jotka on ollut siellä toisessa päässä ja muistanut ja piristänyt huonoinakin päivänä. On myös hauskaa ajatella, että oon "inspiroinut" ihmisiä täällä ajattelemaan myös vaihtoon lähtöä kuten mun omaa siskoa Guillea joka on nyt pari viikkoa ihan tosissaan miettinyt Suomeen vaihtoon lähtöä. Nauretaan välillä kavereiden kanssa, kun muistellaan kuinka kujalla olin ekojen kuukausien aikana ja nyt puhun (yhä pikku virheillä) melkein kuin correntinalainen. Pidin ekojen kuukausien ajan aina mini sanakirjaa mukana ja kalenteria, jonka taakse kirjoitin sanoja joita en tiennyt, ensin espanjaksi sitten suomen käännös. Selasin sitä pari päivää sitten ja nauroin itseni melkein kyyneliin kun luin jotain jotka on nyt mulle maailman itsestään selvimpiä sanoja. Tosiaan se oli kyllä hyvä tapa oppia! (käytiin Guillen kanssa aina välillä keskustassa ja osoitin jokaista esinettä ja kysyin miten tuo sanotaan sitten kirjotin ylös. sanoja kuten: penkki, palmu, katuvalo jne.)

Eilen sitten festivaalissa tutustuin taas jälleen uusiin ihmisiin jotka oli ihan ymmällään mun espanjan taidoista ja se on tosiaan ehkä maailman PARAS tunne, sen jälkeen kun muistaa, että välillä on tuntenut ettei kuulu joukkoon ollenkaan. Pitää vaan pitää pää pystyssä ja muistaa, että kaikesta voi selvitä ja että elämään kuuluu kanssa niitä ikäviä asioita.
Tästä tuli aika...deep postaus ja kuulostan vähän siltä että olisin tullut uskoon tai jotain, mutta tämmöinen fiilis nyt kuitenkin on! No hate.

 

Kollaasissa olevat kuvat otettu tässä Joulu-Tammikuun aikana