Cataratas del Iguazú

Eli jos joku ei ole huomannut (jos se on mahdollista) tehtiin perheen kanssa pikku reissu viereiseen provinssiin Misionesiin nimittäin sieltä löytyy nämä kuuluisat putoukset. Sinne kuitenkin on vähä matkaamista, ajettiin melkein 9 tuntia autossa. Lauantai aamuna herättiin neljältä ja pakattiin kimpsut ja kampsut ja viiden aikoihin päästiin on the road. Mun serkku Ivo ja täti ja setä tuli kanssa mukaan, mutta ne matkasi eri autossa.
Sitten, kun päästiin Misionesiin etsittiin hotelli, jätettiin kamat ja mentiin syömään lounasta. Mentiin lähiravintolaan ja tietenkin sitten muilta kysymättä hostpapi tilasi yhteisen asadon (mutta ei se mua haitannut namnam) Oli kyllä ehkä parasta asadolihaa mitä oon ikinä syönyt!

Suunnitelmissa oli sitten se, että mentäis eka sitten katsomaan putouksia Brasilian puolelta, koska ne on enemmän edestäpäin kun taas Argentinan puolelta ne on sivusta. Me kaikki päästiin toiselle puolelle, mutta sitten Ivolle tuli jotain ongelmia henkkareiden kanssa joten suosiolla kaikki käännyttiin takaisin ja palattiin Argentiinaan. Mua harmitti tosi tosi paljon se, että vain mun serkun takia en pääsisi katsomaan putouksia edestä, mutta sitten hostmami sanoi, että kesällä kun mennään brasiliaan niin käydään katsomassa nämä putoukset ensin. Jee! Ihan ensimmäisestä päivästä lähtien oon elänyt siinä toivossa, että pääsisin noille putouksille, joten voitte vaan kuvitella kuinka innoissani olin, kun vihdoin oltiin sitten paikan päällä ja näin kyltin jossa luki Cataratas. Tuossa vaiheessa alkoi jo kuulua se hullu pauke joka tulee siitä vedestä ja juoksin muita 10 metriä edeltä ihan fiiliksissä. Välillä pysähdyin kuuntelemaan niitä viidakon ääniä, koska se polku meni sen läpi. Silloin alkoi noita apinoita näkymään puissa. Ne roikkui oksissa ja loikoili ja metelöi ja kaikki halusi ottaa niistä kuvia. Nähtiin myös tukaaneja, maailman isoimpia ja värikkäimpiä perhosia mitä oon ikinä nähnyt, jotain muurahaiskarhun näköisiä eläimiä ja muitakin eläimiä joiden nimiä en vaan tiedä. 
Iguazun puistossa on mukavat 247 putousta joten ei ollut huolia siitä, että ne loppuisi, mutta en ajatellut, että näkisin niin paljon eläimiä myös (Ainiin en alussa maininnut, mutta tässä tulee aikamoinen kuva-ja tekstipläjäys)

Just chilling

Rakastan tätä kuvaa! Mami, Guille ja minä (huom. pituusero...)


Lopetettiin noin kuuden aikaan putouksilla kiertely ja palattiin alkupisteeseen. Ostettiin kaikki jätskit (minä smoothie, koska en ole saanut niitä pitkään aikaan-->ikävä suomi mamin smootheja) Kaikki sitten alkoi makaamaan penkeille ja mun setä jopa alkoi nukkumaan ja sitten vähän ihmettelin, että miksi me tänne jäädään nukkuu kunnes Lautaro selitti et me jäädään tänne odottamaan Fullmoon walkin alkua, koska muuten ei saataisi paikkaa. Täällä puistossa on siis kerran kuussa Fullmoon walk, kun suurimmalle putoukselle Garganta del Diablolle (garganta=throat, diablo=devil) voi mennä illalla ja on täysikuu. Aika nopeasti tuli pimeää ja puisto oli melkein kokonaan tyhjä. 

We run this place-tanssi (alussa, kun kaikki oli vielä pirteitä)



Sitten kaikki väsähti

Yhdeksän aikaan illalla sitten herättiin päikkäreiltä ja ostettiin liput fullmoon kierrokselle. Väsymys oli kokonaan kadonnut ja sama tuttu innostuneisuus tuli takaisin. Mentiin kaikki minijunalla junglen läpi. Oli pilkkopimeää, tai no ei kokonaan, koska oli kuunvalo ja kymmeniä tulikärpäsiä kaikkialla. Kukaan ei puhunut junassa, olin niin maaginen näky. Kuului vain junakiskot ja viidakon eläinten meuhka. Spooooky

Junassa (oli oikeesti ihan pilkkopimeää tässä kuvassa oli vaan kameran  tosi kirkas flash



En tiedä miksi tää kuva muokkaantui näin oudoksi

Käveltiin vähän yli kilometri sitten sille massiiviselle putoukselle. Hostpapi kertoi siinä matkalla, että tälle kyseiselle putoukselle moni tulee tekemään itsemurhan. Jos ihminen menee suoja-aidan yli, on mahdotona kuulla kenenkään huutoa, koska pauke on niin kova eikä kukaan uskalla tulla hakemaan sinua myöskään pois. Nimittäin jos sieltä tippuu ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia selvitä hengissä. Tuli kylmät väreet ajatella, että ihminen pystyisi vaan hyppäämään sinne pauhaavan veden sekaan. Garganta de Diablo oli todellakin niin hieno, kuin ajattelin, tai oikeastaan hienompi. Se oli ehkä uskomattomin asia minkä oon nähnyt ikinä. Sitä jaksoi tuijottaa vaikka kuinka kauan. Brasilia oli sitten vastakkaisella puolella ja oli kiva huomata, että Argin puolelta oli paremmat näkymät tähän kyseiseen putoukseen. Koska oli niin pimeää niin en saanut mitään kuvia putouksesta jota harmittelin aika pitkään, mutta sitten Ivo sanoi, että se tekee tästä hetkestä ehkä vielä maagisemman just se etten voi näyttää kuvia tästä, vaan pitää muistaa se. Fullmoon walk on kuitenkin vain kerran kuussa ja onneksi se osui just tähän päivään kun tultiin, koska se teki putouksesta vielä näyttävämmän ja hienomman. En tule ikinä unohtamaan sitä näkyä. Jos joku kuitenkin haluaa nähdä miltä se näyttää kannattaa kattoo Googlesta, se on u-p-e-a.

 

 

 

Seuraava päivä, Sunnuntaina pakattiin kamat hotellissa ja suunnattiin tolle hassulle kolmiojutulle. Se oli siis 3-fronteras, eli tuossa kohtaa Brasilia, Paraguay ja Argentina. Vastarannoilla näkyi brasilian puolella samanlainen kolmio, mutta Brasilian väreissä ja Paraguayn rannalla paraguayn väreissä. Alapuolella olevassa kuvassa (en saanut siihen kuvatekstiä murr..) on siis lautta ja oikea vastaranta on Brasilia ja suoraan edessä on Paraguay. Tosiaan aika lähinaapureita noi kolme. Sen alla on sitten kuva aika muksun näköisesta hotellista. Montakohan tähteä sillä on? Sieltä lähettyviltä ostin myös uuden laukun, koska noi alkuperäisasukkaat Guaranit myi siellä paljon käsintehtyjä asioita kuten koruja, laukuja, mate-kuppeja jne.

 

 



 

Sen jälkeen ajettiin sitten toiseen puistojuttuun, siellä oli oikeita hylättyjä termiittipesiä! (kuva alapuolella) Siellä myös oli paljon käsitöitä joita Guaranit on tehnyt ja ravintola ja rakennus jonka puut oli kaikki nimetty. En osaa selittää oikein paremmin ja oon kirjoittanut tätä postausta niin pitkään, kohta nukahdan.

 

 Matea juodaan täällä koko ajan joten olin tosi innoissani kun pääsin maistamaan yerba mate jäätelöä joka oli oikeesti tosi hyvää!

Kuva Guarani pariskunnasta ja alapuolella niiden lapset jotka soitti siellä. Kotimatkalla nähtiin paljon Guarani perheitä tienvarrella myymässä kasveja tai hedelmiä. Toisin sanoen myös keskellä ei mitään, koska se oli siinä vaiheessa, kun kaupunki oli kaukana takana ja mietin tosi pitkään mistä ne saa niiden ruuat ja vaatteet. Annettiin niiden lapsille keksipaketti josta ne innostui tosi paljon ja on niin outoa ajatella miten erilaista jonkun elämä voi olla sun elämään verrattuna.

Kotimatka alkakoon!

 Chau Misiones nos vemos en un ratito cuando vuelvo!