No negros en mi ciudad

Milu, Mara, Marina,Luli ja joku outo hiippari

Otsikko ei mitenkään liity kuviin tai tekstiin, mutta se on vaan niin legendaarinen lause. Ehkä kuukausi sitten Sofien (yfu vaihtari tanskasta) pikkuveljen kaveri kysyi meiltä mitä urheilua harrastetaan koti kaupungeissa. Minä vastasin jotain, että käyn salilla jne. ja Sofie sitten vastasi: No negros en mi ciudad" (Ei ole mustia mun kaupungissa) enkä ole varmaan ikinä nauranut millekään asialle niin paljon. Sofie aina ymmärtää kaikki asiat väärin, (Oon pitänyt listaa sen hauskimmista virheistä) mutta tota en vieläkään ymmärrä miten se saattoi ymmärtää jotain noin helppoa noin väärin. Voi Sofie...(tai niinkuin sanoisin hänelle :"Weee boluda!"

Anyway, jee uusi viikko on taas takana ja ihania muistoja kasaantuu vaan lisää ja lisää! Ei ole sinänsä tapahtunut mitään niin ihmeellistä, arki rullaa normaalisti, mutta kaikki pienetkin arkiset asiat on täällä niin erilaisia, että koko ajan oppii ja tapahtuu uusia asioita. Perjantaina mentiin kavereiden kanssa lounaan jälkeen Maralle (toinen vasemmalta) ottamaan aurinkoa. Täällä auringossa paahtuu vielä viidenkin jälkeen, joten ei haitannut vaikka päästiin vähän myöhemmin koulusta. Oli täydellinen iltapäivä; terere, ihanat kaverit (pari ihanaa ihmistä tosta kyllä vielä puuttuu...) ja ihana sää! Harmittelin vähän sitten, kun aurinko meni pilveen ja tuli aika lähteä, mutta onneksi kaverit muistutti, että reilun 3 viikon päästä alkaa 3 kuukauden kesäloma ja silloin on sitten enemmän kuin tarpeeksi aikaa tehdä tämmösiä asioita. Tuntuu niin hassulta, että kohta oon ollut täällä 3 kuukautta (perjantaina se tulee täyteen) ja se tuntuu ikuisuudelta. Tuntuu kuin olisin tuntenut joitain mun kavereita monia vuosia, mutta ei...alle kolme kuukautta. Jos tämä kolme kuukautta tuntuu näin pitkältä, on vielä oudompi ajatus että mulla on kohta sitten saman verran kesälomaa.
Toisaalta aika tuntuu menevän hiiirmuisen nopeasti, jota välillä vähän harmitellaan Sofien ja muiden kanssa, mutta ei sitä nyt vielä voi miettiä.

Ihaninta on se, että tiedän kenen kanssa haluan viettää vuoteni. Oon jo tiennyt jo aika pitkään kuka kuuluu mun kaveriporukkaan jne, mutta halusin nyt vielä ilmoittaa kaikille siellä koti Suomessa.Tunnen kuuluvani tänne ja minulla on ihmisiä jotka ovat auttaneet minua, kun on ollut niitä vaikeita hetkiä jotka tuntuivat silloin ylitsepääsemättömiltä. Pari viikkoa sitten, kun olin vähän surullinen ja oli ns. huono espanjapäivä (niitä päiviä on kuitenkin jo vähemmän) en jaksanut puhua ja halusin vaan olla hiljaa ja mennä peiton alle piiloon mutta pari kaveria sitten auttoi minua pääsemään sen yli ja Lulu sanoi: "Anna kai tiedät että et ole meille "se yksi blondi vaihtari suomesta" vaan meidän hyvä kaveri ja sun ongelmat on myös meidän ongelmia ja haluamme auttaa sinua niiden kanssa parhaamme mukaan." Sen jälkeen ei voinut muuta kuin hymyillä!
Ei mulla sinänsä ole ollut mitään suurenmoisia ongelmia, kuten muilla YFU-tytillä täällä Corrientesissa, joten en kauheasti halua valittaa (eikä ole kyllä kauhea tarvekaan).
Ei tässä nyt kauheasti muuta asiaa ole, chau!

Inspiroiduttiin The ring-kauhuleffasta Marinan kanssa

 


Eksytään aina jonnekin ottamaan kuvia Marinan kanssa